Monta kertaa ollaan Mailan kanssa juteltu tästä blogimaailmasta. Toki ensisijaisesti harrastuksena minulla on askartelu ja lähinnä korttien tekeminen, mutta tämä bloginpito tulee kyllä aika olennaisena osana tällä hetkellä. Aina täytyy ekana katsoa, mitä uutta on porukka keksinyt ja saanut aikaan. Ja niin paljon apua, vinkkejä ja virtuaalikavereita täältä löytynyt, että välillä tuntuu ihan ihmeelliseltä. Ja varsinkin se, miten suuri sydän korttibloggaajilla on. Tosin muunkinlaista tapausta on ilmennyt, mutta omalla kohdallani on kaikki sujunut hyvin. Ei mitään virtuaalikähinöitä ole ollut, ja joskus todettiinkin, että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Tämä oli alkupuhe tämänpäiväiselle postille. Tullessani töistä kotiin, odotti pöydällä yllärikirje Taavalta. Taavan blogi on yksi niistä, missä päivittäin tulee monta kertaa käytyä kurkkimassa ja oppia ottamassa. Niinkuin se saamarin rusetti...minä kyllä yritin, mutta vaikeaa oli. Mutta kirjeen avattuani löytyi sieltä kaikkea ihanaa. Ensinnäkin aivan ihana kortti. Vitsi, täytyy kyllä tulla Tampereella katsomaan, miten se homma oikein toimii. Ihana helmiäinen ja kauniit leimailut. Ja niitä rusetteja....KIITOS!!! Alan heti opetella ja kyllä minä vielä opin. Taava, Sinulla on suuri sydän. Ja Tampereella tavataan.